tiistai 25. kesäkuuta 2013

kaduttaa, nolottaa, hävettää

Vaikka mitä on tapahtunut postausten välillä, mutta näitä nyt mietiskelen:

Kaduttaako, nolottaako, hävettääkö? kyllä - kyllä - kyllä.

Usein tilanteisiin liittyy joku muukin tai muitakin, joten niistä ei enempää. 
Joskus se on tunne tai käyttäytyminen jota toivottavasti kukaan ei ole huomannut.
Nolottaa, hävettää ja kaduttaa se silti, jopa vuosikausia.

Satuttavia sanoja tai tekoja ei niin vain kummatakaan muistista (edes omastaan).

En kuitenkaan usko vaativani itseltäni liikoja.... tai no, ehkä joskus.

Ehkä toivon toisilta sitä mitä vaadin itseltäni.

Ehkä se ei ole oikein, mutta ei niin väärinkään. Saattaahan se tuottaa riittämättömyyden tunteita, mutta niiden kanssa olen oppinut tulemaan toimeen.

Onneksi minun ei tarvitse olla kaunein ja älykkäin ja rikkain.

Syön, siivoan ja nukun silloin kun siltä tuntuu. Pienen eläkkenkin käytän niin kuin haluan, mutta en ainakaan järkevästi.

Tällaisena rakastan tätä elämääni.
Paitsi joskus. Joskus kaikki menee päin persettä. siitä sitten joskus.

2 kommenttia:

  1. Mietin tässä vaan, että mitähän sen nyt hävetä tarttis...? Tuubat muiden mielipiteille siitä miten tätä elämää täytyis elää!

    VastaaPoista