lauantai 6. huhtikuuta 2013

Naatti

Naatti on vähän niinkuin väsähtänyt juures.
Surun sieppariksikin voisin itseni nimetä.
Aika monen mananmajoille siirtyvän luona olen päiväkausia viipynyt. Ja surun murtamia ajan kanssa lohduttanut.
Kyllähän tähän ikään mennessä paljon ehtiikin (melkein 66).
Oikeasti olen kiitollinen saamastani / valitsemastani osasta: ellei syntymä ja kuolema pysäytä ja opeta, niin mikä sitten.
Ei niin että se viisaaksi tekisi, mutta ehkä antaa mahdollisuuden oppia.

Tämän lauantaipäivän  olin velikullan luona.
Veimme pesulaan päiväpeitteen, jolle rakkaansa oli kuollut (en sano että nukahtanut, eikä minusta sodassa kaaduta vaan kuollaan).
Vaihdoimme viherkasveille mullat, mikä oli ollut rakkaansa kevättoimia neljännesvuosisadan ajan. Siivosimme nyt yksinäisen miehen kodin ja valitsimme vainajalle vaatteet viimeiselle matkalle.

Nyt mietin mitä tänään lukisin kun yöpöydällä on useitakin mielenkiintoisia jo aloittamiani kirjoja.
1. Susan Cain: Hiljaiset Introverttien manifesti
1. Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet
3. Anthony de Mello: Uudistuminen
4. Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Delhin kauneimmat kädet on hauska kuvaus Intiasta jossa en ole käynyt.
Taidan valita sen.

Ai niin, on kaksi muutakin kotia lähipiirissäni joissa käydään raskaita asioita läpi.
Mutta nyt olen ymmärtänyt, tai hyväksynyt, etten kaikkea jaksa eikä minun tarvitse.
Tähän rakoon ei mahdu muita surutaloja. Seuraavaksi voisin haluta ilotaloon.

2 kommenttia:

  1. Se on hienoa kun tunnistaa omat rajansa ja osaa kunnioittaa niitä :) Se ei aina ole niin helppoa, ei kaikille. Ja kuitenkin se on kaikkien oikeus.
    Ilon Talo, tai Iloinen Talo, Iloisen Talo... (tai ainakin asunto). Joo, taidanpa laittaa ulko-oveeni (sisäpuolelle) kyltin jossa lukee Iloisen talo. Muistutukseksi itselleni, että haluan olla se Iloinen! Kiitos ajatuksesta :)

    VastaaPoista
  2. Juu, Ilotalo-kyltti voisi tietysti houkutella kovin erilaisia ilon etsijöitä.. ;)
    -Kyllä sattuu ja tapahtuu teidän piireissä, jaksamista vaan toivottelen!
    Vaan komppaan täällä sitä, että kaikkia murheita ei pidä ottaa harteilleen.. muuten voi itsekin uupua taakan alle.
    Hyvä jos oma raja tulee vastaan tarpeeksi ajoissa!

    -V-

    VastaaPoista