Sanan voimaa

Eilen sain yökylään ihanan Emilin (2 kk).
Siinä vatsani päällä köllötellessään puhui syvällisiä.
Pienin ääntein ja huokauksin.
Ja ymmärsin, että merkityksillä merkitsemillämme sanoilla ei olekaan niin suurta merkitystä.

Luulen ymmärtäneeni tämän pienen ihmisen sanomisia enemmän kuin hän minun.

Vähän yleistäen, ei sanoilla olekaan niille antamaamme merkityksen voimaan.

Katse ja äänensävytkin kertovat enemmän.
Olen sanaton suuren rakkauden edessä.

Minulle tämä pieni ihme on muistuttanut elämäni tärkeimmistä ja onnellisimmista ajoista.
huhtikuusta 1970, marraskuusta 1973 ja lokakuusta 1979.

Eikä ihmeiden aika ole ohi vieläkään, vaikka onkin muuttanut muotoaan.

Monesti olen ajatellut, että otan kuvia pienen rakkaani ilmeistä ja ihmetyksistä,
mutta aina unohdan välineet.
Luulen, että ikäni mä muistan tän.


Valokuvat ovat olleet mannaa särkyneelle sielulleni, ja olen ruokkinut niillä itseäni.
Mutta tuntuu, että elän nyt niin hetkessä, etten muista kameran olemassaoloakaan.
Ei se mitään.  Monenlaista sattuu.

Jokainen ilonhetki rakentaa.

Kulkimet

Uudet turvalliset kulkimet, joista nautin joka askeleella. Yhtään ei pluikastuta. Icebug Partioaitasta.

Kiitos tyttöseni.

Vieläkään en ihan luota askellukseeni, ja hämmästyn, kun joku onnistuu ylittämään kaikenkattavan torjuntani.
Joku vieras nainen puhui minulle tänään, kun yritin keskittyä vain pystyssä pysymiseen.
Huomasin että voin yhtaikaa katsoa, kuunnella ja pysyä pystyssä.
Nyt voin ainakin luottaa viimeksi mainittuun. Kaatuilemattakin voi kulkea, liukkaallakin.  

Katse eteenpäin ja ympärille

Tälle lahjakkaalle kaatuilijalle tyttökullat ostivat Icebug-nimiset nastoitetut talvikengät.
Jos olisivat odottaneen joulupuukkiin asti, kyynärsauvat olisivat saattaneet olla parempi lahja. Sitäpaisi uskoni kaikenmaailman pukkeihin on lopullisesti karissut.
Ihana ulkoilla kun voi katsoa eteen ja ympärilleen.
Niin olen tottunut nöyrästi katselemaan jalkoihini, että ryhti ja tahti paranivat huomattavasti  molemmat. Saatoin katsoa jopa ihmisiä silmiin, muistaakseni.
Tehtiin kuopuksen ja kullannupun kanssa varmaan viiden kilsan kävelylenkki.

Ylensyöntiä

Ihana elämänvaihe, kun melkein aina lapsiani tavatessa minä opin jotain uutta.

Tänään haudutetut juurekset. Lanttua, naurista, porkkanaa, perunaa ja punajuurta kuutioituna. Pyörittelin niitä rypsiöljyssä johon olin lorauttanut soijaa ja suolaa ja vähän hunajaa.
Eri makuisia versioita voi kehitellä vaikka erilaisilla yrteillä.
250 astetta 10 minuuttia, käännellään ja paahdetaan vielä toiset 10 minuuttia.

Ilojakin

Veeti teki eilen joulutähden keittiön ikkunaan. Parin päivän ikäinen luistinrata on jatkuvasti käytössä, heti aamutuimaankin. Kivaa katseltavaa kahvikupposen äärellä.

Itkutta

Ei yhtään itkua tänään. Taisi olla toinen päivä pariin viikkoon kun pysyin kuivin silmin. Tapasin Veetin, joka teki ikkunalleni ison ihanan joulutähden.
Ja sain pidellä pientä Emil-murusta, niin ihanaa ja rakasta.
Ja olen suunnattoman kiitollinen Annelle, rakkaalle serkkutytölle, joka osasi antaa odottamisen aihetta tälle murheen murtamalle.
- minkä murheen
- monen murheen
- minkä monen
- monien vuosien
- minkä vuosien
- lapsuuden, aikuisuuden, vaimona ja äitinä olemisen,
työntekijän ja työnantajan.
- itselleen uskottomana olemisen vuosien.
- itsensä harhauttamisen ja pettämisen vuosina.
- aamen 

Opettelen arvostamaan itseäni äitinä....äitinä....äitinä......mummina.....minuna, Pirjona (huom. isoP)

Luja on kuitenkin uskoni ylösnousemiseen.
Viimeistään keväänkorvilla.

nimimerkki: kokenut tietää (jos nyt ei kaikkea, mutta masennuksesta jotain)

Suihkussa

Kun kuivalla iholla astuu täysillä suihkuttavaan suihkuun, kestää kauan ennen kuin kastuu. Pisarat vain käväisevät iholla.
Joidenkin iho tai silmät pysyy kauemmin kuivana kuin toisten. Loppujen lopuksi kaikki kastuu.

Syksyn aikana olen kymmeniä kertoja selannut tuhansia valokuvia. Lapsia, luontoa ja matkoja.
Suru, pettymykset, epäonnistumiset, ne ovat jääneet kuvien ulkopuolelle. Hyvä niin, mutta tälle minälle ne putkahtaa aika-ajoin iholle, enkä niitä ihan helposti kuivatuksi saa.

Samalla tavalla kuin suihkun jälkeen seisoo märkänä ja suihkuverhon alta kylmyys alkaa jaloista nousta ylöspäin, minä tärisen nyt. Enkä saa itseäni kuivaksi millään.