keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itkutta

Ei yhtään itkua tänään. Taisi olla toinen päivä pariin viikkoon kun pysyin kuivin silmin. Tapasin Veetin, joka teki ikkunalleni ison ihanan joulutähden.
Ja sain pidellä pientä Emil-murusta, niin ihanaa ja rakasta.
Ja olen suunnattoman kiitollinen Annelle, rakkaalle serkkutytölle, joka osasi antaa odottamisen aihetta tälle murheen murtamalle.
- minkä murheen
- monen murheen
- minkä monen
- monien vuosien
- minkä vuosien
- lapsuuden, aikuisuuden, vaimona ja äitinä olemisen,
työntekijän ja työnantajan.
- itselleen uskottomana olemisen vuosien.
- itsensä harhauttamisen ja pettämisen vuosina.
- aamen 

Opettelen arvostamaan itseäni äitinä....äitinä....äitinä......mummina.....minuna, Pirjona (huom. isoP)

Luja on kuitenkin uskoni ylösnousemiseen.
Viimeistään keväänkorvilla.

nimimerkki: kokenut tietää (jos nyt ei kaikkea, mutta masennuksesta jotain)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti