poi poi entään

Voi voi sentään tarkoitti kuopukseni, jonka kieli on ollut hyvin vivahteikkaista pienestä pitäen.

Kävin oikeutta käräjäoikeuden lautakunnassa istuen 8 vuotta, ja ehdin todeta yhtenään että "poi poi entään".  Kenen syy, kenen vika? Sinne jäi Mäkkylään haluni tuomita.
Olisi niin helkutin paljon yksinkertaisempaa, jos vain multa kysyttäisiin. Minä kuitenkin tiedän mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä kaunista tai rumaa, olenhan hyvinkasvatettutyttö.
Minä kyllä tiedän eron kohtuudella ja kohtuuttomuudella. Säälinkin erotan, ja sillähän ei ole mitään tekemistä oikeuden kanssa. Olosuhteet ja ympäristötekijät tai kultturinen tausta, pah.
Ja asianajajat, nehän kyllä tiedetään. Vaikka kuinka hyvin tietäisivät onko joku syyllinen vai syytön, aina panevat parastaan.
"Täällä pohjantähden alla" on hyvä esimerkki, olet sitten puolella tai toisella, aina voit/saat olla oikeassa.
Mutta mitä sitten, kun ei ole asianajajaa puolustamassa asiaasi?
Mitä kun/jos asiasi ei olekaan yhteiskunnallisesti tai historiallisesti merkittävä asia?
Mistä silloin tietää onko oikeassa vai väärässä?
Mitä jos ei ole Uskoa johon uskoa?
Sitäkö se on se elämä?
Ainako pitää päättää ja ratkaista itse?

Kysyvä ei tieltä eksy ja lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Nonih, mites nyt suu pannaan.