keskiviikko 23. tammikuuta 2013
rakkaani
Syvällisiä pohdiskeleva kirjoitukseni hukkui bittitaivaisiin, pettuvirkele. Halusin vain sanoa, että irrottautuminen sosiaalisesta kanssakäymisestä ei ole mielestäni sen sairaampaa kuin siitä riippuminenkaan. Edelleenkään yksinolemisen ja eristäytymisen tarpeeni ei ole tyydyttynyt. Joten parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla tai tekstiviestillä. Kaikesta huolimatta rakkaani ovat edelleen rakkaitani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nii se välil hukku mullaki, alkuaikoina. Sit sain vinkin, et kirjota se teksti ensteeks koneen muistii, teksti....ohjelmalla. Ei katoo enää. :)
VastaaPoistaJa lämpimillä ajatuksilla saa paremmin yhteyden kuin vaativalla läsnäololla :)
VastaaPoista