Vapaaehtoistyötä markkinoidaan samaan tahtiin kuin eläkeiän siirtämistäkin. Vapaaehtoistyötä ilman yhteiskunnan tukiakin on ollut vuosikymmeniä, tai satojakin. Moni meistä tekee tunnitta, numeroitta tai mainitsematta, merkittävää työtä lasten, lastenlasten, vanhusten tai naapureitten avuksi. Ilo on meidän.
Itselleni on ollu turhauttavaa "asiantuntijoiden" määreet siitä, miten paljon ihmisten tulee olla sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten kanssa. Ihan perseestä, sanon minä. Jos minusta tuntuu, että "en tarvitse ketään", on ihan yhtä sairasta kuin se, "etten voi elää ihan yksin". Se "ei ketään" on mun juttu. Väärinkö? Se mikä on minulle ok, voi olla toiselle kauhistuksen paikka, olkoon näin. Mutta, antakaa mun olla. Yksin. Metsänpiika (ei mikään haltia, vaan nöyrä luonnonvoimien) alamainen.
No eikös se päinvastoin ole erityisen tervejärkisen ihmisen merkki, että viihtyy ihan itsensä kanssa? Mä taas en ymmärrä, että jotkut avaavat feisbuukit jo ennen kuin aamulla pääsevät hammaspesulle.. ja ovat koko ajan tavoitettavissa. Aletaan olla vähemmistöä, me vähemmän sosiaaliset, mutta ei se mitään!
VastaaPoistaOllaan siitä ylpeitä :)
-V-
Just noin!
VastaaPoista