Isoja poikia

Esikoiseni isot pojat (20 ja 22), toinen tyttöystävänsä kanssa, kävivät viime sunnuntaina mummin luona syömässä. On se kumma miten lapsia ja lastenlapsia ruokkimalla tulee hoivattua hoivaamisentarvettaan. Emoiltua. Joka toinen sunnuntai lupasin laittaa yhteisen aterian.
Veljestenkin yhteinen aika on nuorten vauhdikkaassa elämässä kortilla, varsinkin kun molemmat tekevät vuorotyötä.

Ylen iloinen olen myös siitä, että on yhteys nuorempiin sukupolviin. Toki nuoria tapaa ja kohtaa, mutta lähempi kanssakäyminen on turhan pinnallista. Näiden "omien" kanssa on kaikkien helpompi olla oma itsensä.

esikoiseni poikineen