Nuorin lastenlapsista muutaman viikon ikäisenä

Nyt pikku Emil on jo melkein neljän kuukauden ikäinen.

Sähelsin taas näiden kuvien kanssa, mutta onnistuinpa ainakin tämän siirtämään. Huomaan että asiat joita ei tarpeeksi usein harjoita tuppaavat unohtumaan nopeasti.
Tarvitsen mahdollisimman yksinkertaisen kännykän; tietokoneen näin ensimmäisen kerran päälle kolmekymppisenä Vihreässä eduskuntaryhmässä, jossa olin silloin töissä. Tv tuli lapsuuden perheeseeni kun olin siinä kymmenen korvilla.

Tämän pikkuenkulin isän isoäiti elää sadatta kolmatta ikävuottaan. Mietin minkälaiseen maailmaan hän syntyi vuonna 1910. Ja miten mieli sietää jatkuvasti uusia vempaimia ja uuden oppimista. Nuorempien sukupolvien on kestettävä jatkuvasti kiihtyvä muutosten vyöry, tämänkin pienen ihmisen.

Niin ärsyttävää kuin  esim. kuvien siirtäminen blogiin onkin, yritän tehdä sitä jotta "harmaat aviosoluni" pysyisivät edes jossain määrin kunnossa, tai että niiden kato edes hidastuisi.

Sanaristikot toisivat samanmoista "liikuntaa" mutta niissä olen erinomaisen huono.
Kuvat tuovat niin suurta iloa, että jatkan mielummin tätä. Sanat pysykööt sivujen välissä.