Tänään kävelimme kuopuksen kanssa muutaman kilometrin ja laskeskelin kotiinpäin tullessa, että kilometrejä taittuu viikottain kymmenkunta. Kunhan....jne.
 |
| Kuopus kullannuppunsa kanssa kävelyllä. |
Taitaa olla ensimmäinen, tai toinen kerta tänä talvena kun valkoinen lumi peittää maan. Näillä leveysasteilla se hyvin pian on likaisen ruskeaa. Alemmassa kuvassa ollaan kuopuksen ja kullannupun kanssa kävelylle lähdössä.
Yläkuvassa on esikoisen virkkaama salusiini ja rullaverhon takaa näkyy tiffany-punatulkut joita pojan ja miniän ystävä tekee.
On vielä sanottava kuinka onnellinen lapsistani olenkaan. Kaikki ovat kulkeneet omia teitään.
Yksi on puutarhuri ja käsintekijä, toinen kulkee meriä, murtaa jäitä ja rakentelee taloa muun tekemisen ohessa. Kolmas on koulutusalalla ehdittyään ensin hankkia kielitaitoa maailmalla.
Lastenlapsia olen saanut viisi. Onnea kerrakseen.
Kehun vähän lisää kun kerran aloitin:
Kaikki tykkää ruoanlaitosta ja leipomisesta. Kaiken he tekevät omasta "päästään", omilla resepteillään, soveltaen. Hyppysiä ja lorauksia sitä sun tätä. Ja hyvää tulee.
Käsintekemiset ovat samaa luokkaa, "omastapäästä".
Ja sitten kun niillä on vielä arvotkin kohdallaan.
Luulen että itselleni umpihankeen hiihtäminen aukaistun ladun sijaan, on ollut suurimman työn takana, aikani kasvattina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti