Ilojakin

Veeti teki eilen joulutähden keittiön ikkunaan. Parin päivän ikäinen luistinrata on jatkuvasti käytössä, heti aamutuimaankin. Kivaa katseltavaa kahvikupposen äärellä.

Itkutta

Ei yhtään itkua tänään. Taisi olla toinen päivä pariin viikkoon kun pysyin kuivin silmin. Tapasin Veetin, joka teki ikkunalleni ison ihanan joulutähden.
Ja sain pidellä pientä Emil-murusta, niin ihanaa ja rakasta.
Ja olen suunnattoman kiitollinen Annelle, rakkaalle serkkutytölle, joka osasi antaa odottamisen aihetta tälle murheen murtamalle.
- minkä murheen
- monen murheen
- minkä monen
- monien vuosien
- minkä vuosien
- lapsuuden, aikuisuuden, vaimona ja äitinä olemisen,
työntekijän ja työnantajan.
- itselleen uskottomana olemisen vuosien.
- itsensä harhauttamisen ja pettämisen vuosina.
- aamen 

Opettelen arvostamaan itseäni äitinä....äitinä....äitinä......mummina.....minuna, Pirjona (huom. isoP)

Luja on kuitenkin uskoni ylösnousemiseen.
Viimeistään keväänkorvilla.

nimimerkki: kokenut tietää (jos nyt ei kaikkea, mutta masennuksesta jotain)

Suihkussa

Kun kuivalla iholla astuu täysillä suihkuttavaan suihkuun, kestää kauan ennen kuin kastuu. Pisarat vain käväisevät iholla.
Joidenkin iho tai silmät pysyy kauemmin kuivana kuin toisten. Loppujen lopuksi kaikki kastuu.

Syksyn aikana olen kymmeniä kertoja selannut tuhansia valokuvia. Lapsia, luontoa ja matkoja.
Suru, pettymykset, epäonnistumiset, ne ovat jääneet kuvien ulkopuolelle. Hyvä niin, mutta tälle minälle ne putkahtaa aika-ajoin iholle, enkä niitä ihan helposti kuivatuksi saa.

Samalla tavalla kuin suihkun jälkeen seisoo märkänä ja suihkuverhon alta kylmyys alkaa jaloista nousta ylöspäin, minä tärisen nyt. Enkä saa itseäni kuivaksi millään.

Onnenpäivä

Sain tänään melkein kaikki rakkaimpani halittavaksi ja pusuteltavaksi. Kaikki omat rakkaat lapset ja melkein kaikki lastenlapset. Onnellinen minä.

Pikkuenkuli sai nimekseen Emil Ilmari.

Onnellinen pieni perhe. Varmaan ainoa kohta jossa pikku Emil, monen tunnin juhlakaluna ja keskipisteenä olemisen jälkeen protestoi, kun syli ja tunne oli riittävän turvallinen.

Eeva-mummi ja enkuli, nimeltään Emil. Sininen nuttu on isukin 102 vuotiaan mummin kutoma.

Jenni-prinsessa, pieni juhlavieras.

Esikoinen poikineen, Isot lapsenlapseni.

Nämä tytöt jakoivat kummityttöinä olemisen ilon. Neiti E on oma rakas lapsenlapseni.

Enkulin huuto

Olin ensimmäistä kertaa pikkuenkulin (jolla on huomenna ristiäiset) kanssa kahden, kun äitinsä kävi kaupassa. Ei ollut tunne eikä tuoksu kohdallaan. Eikä äänikään äidin. Itkuthan siitä seurasi. Hetken malttoi aina kuunnella ja katsella ennen seuraavaa parahdusta. Sen verran tämä mummi taisi olla hämillään, ettei tullut yhdenkään tuutulaulun tai kansanlaulun sanat mieleeni, sen enempää kuin joululaulujen tai virsienkään. No ei se mitään, minä totun.
On se niin ihana.

Kehon muisti

Kuukauden ikäinen pikkuenkuli pääsi äitinsä ja mumminsa kanssa parin tunnin kävelylle. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Se on niin ihana. Katselee ja kuuntelee tarkkaan, vastailee ynisemällä ja murisee venytellessään.

Oman kuopukseni (enkulin äidin) syntymä oli melkoisen traumaattinen, meille molemmille. Kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen vauvani syntyi viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytyssalissa vauvan sydänäänet heikkenivät, ja shokissa tärisevää minua lähdettiin kiidättämään leikkaussaliin. Pieni keskosvauva vietiin lastenklinikalle ja repeytynyttä kohtuani ommeltiin kolme tuntia. Verta sain yhdeksän pussillista. Sen jälkeen tiputeltiin veriplasmaa ja suolentukkeuma samaan syssyyn vaati omat vempaimensa ja toimenpiteensä. Enimmillään kehossani oli kuusi letkua, melkoista ulkoistamista. Näin vauvan ensimmäisen kerran neljän päivän ikäisenä. Mutta hyvä tyttö siitä tuli. Ja nyt jo äiti.

Nyt kuitenkin syksyn lehdet ovat pudonneet. Silloin, kauan sitten, kun pääsin ensimmäisen kerran sairaalan ikkunaan, olin tosi pettynyt. Edellisen kerran ikkunasta katsoessani syksyn ruska oli parhaimmillaan.

Kesti varmaan kymmenen vuotta ennenkuin lakkasin reagoimasta lehtipuiden riisuutumiseen.
Tänään muistin sen.

Se on niin ihana vauva. Niin ihana. Niinkuin äitinsäkin.  

Voimanlähde

Luonto, mieluiten äänineen kaikkineen, on minulle parasta hoitoa. Se tosin on harvinaista herkkua isompina kuin kävelyreitin mittaisina annoksina. Viime vkl pääsin vuokramökille; kiitos rakkaat.

 Lähes kolmekymmentä vuotta olemme silloin tällöin vierailleet Seeterissä. Minulle se on aina ollut pakoa arjesta. Ja kiireetöntä yhdessäoloa.
 

Taivaspolku

 Makuuhuoneen ikkunasta

Syksyistä päivänpaistetta. Järvi on jo jäässä, ihan ohuesti (Vn paikalla voisi olla yhtä hyvin K).
Rakkaalla lapsellani kädet käy aina.

Saappaan raato

Kävelimme metsässä muutaman tunnin päivittäin. Kuunnellen ja katsellen erilaisia sammaleita, jäkäliä, naavaa, oravia, tikkoja ja vaikka mitä.

Niin ne kulkee käsikkäin ilot ja surut.
Ikionnellinen olen lapsistani ja heidän lapsistaan.