Olin ensimmäistä kertaa pikkuenkulin (jolla on huomenna ristiäiset) kanssa kahden, kun äitinsä kävi kaupassa. Ei ollut tunne eikä tuoksu kohdallaan. Eikä äänikään äidin. Itkuthan siitä seurasi. Hetken malttoi aina kuunnella ja katsella ennen seuraavaa parahdusta. Sen verran tämä mummi taisi olla hämillään, ettei tullut yhdenkään tuutulaulun tai kansanlaulun sanat mieleeni, sen enempää kuin joululaulujen tai virsienkään. No ei se mitään, minä totun.
On se niin ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti