Mielipahaa

Sama sateenropinako se on, joka silmälasini sumentaa. Yhtäjaksoista se ainakin on, sateenropina ikkunaan ja silmälasien sumentuminen. Niin tukahduttavana, päällevyöryvänä, agressiivisena, koen rakkaan lähiomaisen kohtaamisen. Muutos ei toki tule ihan puskista, mutta voimakkuus ja sen vyöry oli musertavaa.

Monista pienenpienistä asioista syntyy kokemus. Velipoika osti palvikinkkua, vaikka piti olla uunikinkkua. Minä ostin liikaa juustoa ja rangaisukseksi saan viedä sen kaiken kotiini. Molemmat velipojat osaa ja tietää miten ruokaa laitetaan, mutta minä aiheutan vain sotkua. Kaikki terveys- ja kotipalvelut ovat väärin ja halveksuvia, pitävät vanhoja idiootteina.  Muihin läheisiin ja rakkaisiin kohdistuvia kommentteja en halua edes muistaa, vaikka ne itkettääkin. Onneksi olen aika hyvä unohtamaan.

Poliitikot ovat vain ahneita omanedun tavoittelijoita ja ostettavissa. Naapurin Virva pelasti hengen ja kävi sairaalassa. Unohtuiko, että velipoika kävi sairaalassa töiden jälkeen uskollisesti lähes- tai joka päivä ja kotiutumisen jälkeen joka ilta.  Ok; minulle kysymys taitaa olla arvostamisesta, "pienien" eleiden huomioimisesta.

Jotain tai sinnepäin, kunhan satuin katsomaan telkkarista;
Stalinin mielestä rikollisuudesta päästään eroon työllä, työvelvoitteilla, kuten esim. Stalinin kanavan rakentaminen osoittaa (noin 300 vainajaa). Hitlerin mielestä rikollisuus ja toiseus oli synnynnäistä (muutamia vainaita silläkin suunnalla). Kokoomuksen nuorten pj on myös ilmaissut syvällisen kantansa köyhäinhuoltoon, onneksi, jotta vanhat ja kokeneemmat pääsevät ilmaisemaan paheksuntansa. Vaurastuminen edellyttää aina riistoa (?), ellei ole siirtokuntia, niin mustatkin käyvät. Tunteeni lienee minimalistinen verrattuna 1900 luvun alkupuolen massiivisiin tapahtumiin, mutta tuskin silloinkaan kukaan ymmärsi miten ajan ilmapiiri/ henki vaikutti. 

Kaikki ne isät ja pojat, äidit ja tyttäret. MeKinKö.

Luulen, että kätkettyjä salaisuuksia on joka suvussa, kaikkialla.