maanantai 5. marraskuuta 2012
Kun missään ei tunnu
Näin unta että olin nousemassa katukaivosta. Näin vain tyhjän kadun ja siinä kengänpohjia. Nousin ylös (hyvät käsivoimat varmaan) ja rupesin keräämään niitä elottomia ihmisiä sanomalehtien väliin (melko pieniä olivat) ja pinosin lehdet korkeaksi kasaksi. Mitään elämää ei ollut ympärilläni, eikä tuntunut missään. Tein vain työtäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä tuntuu!, kun dissataan (niin kuin nuoriso nykyään sanoo). Sitä voi tehdä koulussa, kavariporukassa, työyhteisössä ja myös lähipiirissä. Niin, että mietipä sitä, kun toiste mietit, ettei missään tunnu! Toisessa päässä saattaa tuntua! Vaikkapa se, että tv-ohjelma ajaa aina, AINA, ylitse luullun tärkeän ihmissuhteen!
VastaaPoistaTaisimme Anonyymin kanssa käsittää postauksen ihan eri tavalla...
VastaaPoistaMinä käsitin sen surullisena kertomuksena väsymyksestä ja pahasta olosta, jonka seurauksena yrittää vain selvitä, tehdä työnsä ajattelematta ja tuntematta, jaksaakseen jatkaa eteenpäin. Siitä kuinka itse yrittää nousta sieltä toisten kengänpohjien alta.
Tulkinnasta taitaa olla kyse, ja jokainen tietysti tulkitsee omista lähtökohdistaan.