sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Voimanlähde

Luonto, mieluiten äänineen kaikkineen, on minulle parasta hoitoa. Se tosin on harvinaista herkkua isompina kuin kävelyreitin mittaisina annoksina. Viime vkl pääsin vuokramökille; kiitos rakkaat.



 Lähes kolmekymmentä vuotta olemme silloin tällöin vierailleet Seeterissä. Minulle se on aina ollut pakoa arjesta. Ja kiireetöntä yhdessäoloa.
 

Taivaspolku


 Makuuhuoneen ikkunasta



Syksyistä päivänpaistetta. Järvi on jo jäässä, ihan ohuesti (Vn paikalla voisi olla yhtä hyvin K).
Rakkaalla lapsellani kädet käy aina.


Saappaan raato

Kävelimme metsässä muutaman tunnin päivittäin. Kuunnellen ja katsellen erilaisia sammaleita, jäkäliä, naavaa, oravia, tikkoja ja vaikka mitä.

Niin ne kulkee käsikkäin ilot ja surut.
Ikionnellinen olen lapsistani ja heidän lapsistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti