"Vaikka toinen ihminen olisi kuinka tuttu ja läheinen, hän on kuitenkin perin juurin vieras. Kahta samanlaista ihmistä ei ole, ja juuri siinä suhteessa me olemme kaikki samanlaisia: jokainen on toisenlainen.
Vieraus tekee meistä samanlaisia myös siinä mielessä, että kukaan ei tunne itseäänkään läpikotaisin. Toinen ihminen on vieras itselleen siinä missä minäkin itselleni, puhumattakaan siitä vieraudesta, mitä me edustamme toinen toisillemme." Jaakko Heinimäen tekstiä kirjassa Taskuetiikka.
Kun meille on tulossa tuttuja, kavereita tai perheenjäseniä kylään, toteamme että meille tulee vieraita. Englannin kielessä ei suinkaan sanota "strangers" kun odotetaan kyläilijöitä.
Itselleni vierauden tunne on tuttu. Kun johonkin kirjoitin, että antakaa mun olla, tarkoitin että saanhan olla oma itseni tällaisenaan.
Kaikkea ei voi pistää sairauden piikkiin; tällaiseksi olen kasvanut, vuosikymmenien aikana. Monien vaikutuksesta ja omista valinnoista. Ja kasvan hautaan asti (nykyisin leveyttä).
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Paikalleen pysähtyminen on minulle kauhistus (seisova vesi haisee) ja kypsä ihminen, kuin myös tomaatti, mätänee (ellei sitä ole säteilytetty).
Eikä se ole niin väärin, että tunteet ja mielentilat heilahtelee. Ne uskomattomat kokemukset Brasilian sademetsistä, Santiagon tielle, ja kaikki siltä väliltä, olisivat jääneet kokematta jos turvallisuuden ja tuttuuden tunne olisi tärkeintä.
Kaikkea ei kuitenkaan kukaan voi valita. Se paska, jonka läpi itsekukin on elämänsä varrella kahlannut olisi voinut jäädä väliin. Vai olisiko? Väitän että ei. Jokainen on oman historiansa vanki tai tuote. Annetaan siis toistemme olla, mutta ei jätetä yksin.
Samaa mieltä. Jos ei oltais kaikkea sitä koettu joka on osaksi tullut, niin ei kai me näin hyviä oltais nyt :) (sinä, minä, ja kakki hentun liisat). Mikä ei tapa, se vahvistaa. Mutta mistä sen sitten tietää, mikä lopulta tappaa? Se kun pitäisi osata arvioida etukäteen, ja osata/pystyä tekemään sille jotain, ennenkuin viikatemies on liian lähellä.
VastaaPoistaOnneksi jotkut asiat ovat sentään korkeimman kärees. Totta kyllä turiset omien voimavarojen ja rajojen, niin fyysisten kuin henkistenkin, huomioimisen ja kunnioittamisen suhteen. Siinä olen kyllä erinomaisen huono. Toisaalta täydellisyys on luotaantyöntävää.
Poistasäteilytetty tomaatti kuittaa :)
VastaaPoista