Särkylääkemainoksessa sanottiin että "kun kivulle ei ole aikaa" ja sekös minua vitutti. Samaan kai voidaan sijoittaa muutama muukin hyvä syy: kun surulle ei ole aikaa,tai kaipaukselle tai katkeruudelle, vihalle, ikävälle, yksinäisyydelle jne. Tunteille, jotka itsekukin kokee liian vaikeiksi.
Mahahaavanhan siitä saa, tiedän kokemuksesta. Tosin taudille voi olla monia muitakin selityksiä, mutta tärkeintä on, että että pidät huolta itsestäsi.
Tämän illan motto: kuolema on vaikeinta eläville.
Mutta miltäs kuulostaisi: kun vitutukselle ei ole aikaa? Kuulostaisi musta ihan potaskalta, koska sille kyllä on aikaa, vaikka ei olisi halua tai tarvetta. Oliskohan siihen joku ehkäisypilleri, vitutukseen nimittän? Sellainen joka ei siirtäisi sitä, vaan poistaisi... Vai oliskohan se niin, että tunteet ja joskus kivutkin on vaan pakko kestää, koska ne kuuluvat elämään... Voi meitä.
VastaaPoistaNiinpä, luulen että pahinta on se kun luulee ettei tunteille ja tuntemuksille ole aikaa. Ei nukkumiselle eikä syömiselle. Ihan noviisi itsekin tämän "aikaa vai eikö" jutun kanssa, mutta oppimassa olen. Syömisen aikataulutus on vielä hakusessa.
Poista